Istun just junassa ja oon Helsingistä matkalla Ouluun. Aamulla kävin viisumihaastattelussa ja aivan turhaan jännitin sitä niin paljon. Aamulla mietin että "voinko laittaa tän paidan ku tässä on vetoketju takana et alkaako tää piippaan turvatarkastuksissa" ja en sitte tietenkään sitä laittanu.. Ohjeissa luki et ei saa olla muuta mukana ku puhelin jos pakko, joten heräsin aamulla aikasin ja vein kamat säilytyslokeroon rautatieasemalle ja turhaa sitäki mietin et voiko mulla olla sen lokeron avain mukana ja pankkikortti ja bussikortti tääl takana yms. Se ei ollu todellakaan niin paha mitä mää aattelin, haha.
Olin siellä jo 40min aiemmin mitä mun aika oli (hups!), varalta lähin aiemmin ku aattelin et jos en osaa ja kyllähän mää tuon Stadin näköjään osasinki aika hyvin ja noitten dösien käytön.
Ekaks mun siis piti mennä luukulle ja antaa henkilöllisyystodistus ja sit mut kutsuttiin koht sisään turvatarkastuksiin ja siin ei ollu mitään erikoista. Sitte mentiin istuun vaan semmoseen huoneeseen ja siel oli paljo muitaki ihmisiä ketkä haki viisumia, siis jotain aikuisia, ja meän piti ottaa vuoronumero ja oottaa et kutsutaan huoneeseen. Siellä meillä otettiin sormenjäljet ja annettiin semmonen lappu niille.
Sitte oli viimisin, haastattelu. Sitä piti oottaa aika kauan et pääsen sinne ja olin tosi väsyny ku olin heränny jo ennen seittemää ja hirvee nälkä. No sit pääsin sinne ja se oli enkuksi, muut puhu viel tähän asti suomee. Se kysy multa muutamia kysymyksiä ja lopuks se sit sano jotaki ja en tajunnu mitä se sano, haha. No sit kysyin että oliko tää tässä et saanko lähtee ja sit sain luvan ja lähin. Tuo ei todellakaan ollu yhtään niin paha mitä luulin!!
Mää oon melkein aivan lähtövalmis, paljoa ei puutu. Rotarytakki ja lentoliput saatu (ja muistelin aiemmin et mun lento kestää 7h Nykiin niin se onki 9h ja sieltä vielä 6h Seattleen, huhhuh!) , pinssit tehty, puhelimen näyttö korjattu(!!) ja laukutki ihan melkein pakattu! Ensviikolla tiistaina mulla on vielä lääkäriaika ja huomenna pitäis saada rotaryviirit mun klubilta mitkä vien sitte sinne USAan.
Laitan myöhemmissä julkasuissa kunnon kuvaa takista
Fiilikset on tosi vaihtelevat ja sekalaiset. Mua ei oikeestaan jännitä ja erittäin innolla ootan et pääsen lähteen, mutta en oota sitä kun viimeistä kertaa halaan kavereita vuoteen. Mun siskon Lauran ja sen miehen Tommin jo hyvästelinki sunnuntai-maanantai välisenä yönä, kun ne lähti häämatkalle kans Jenkkeihin, oli ihan hirveen vaikeeta. Välillä vaan miettii että miks mää oikeesti ees lähen, mut sit taas muistaa et tätä mää oon halunnu ja tän takia tehny niin paljo töitä! Mut kaikin puolin; ootan innolla tulevaa, sitä kaikkea uutta ja Nykin leiriä ihan tosi tosi paljon!!
Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti