The last day

Heippa,

Viiminen kokonainen päivä Suomessa on jo puolessa välissä!! Tuntuu niin hullulta, mutta samaan aikaan niin hyvälle.

Hyvästelin siis kaikki kaverit oikeestaan tällä viikolla. Oli hirveen vaikeeta ja haikeeta hyvästellä kaikki kaverit ja eihän sitä itkuilta vältytty läksiäisissäkään. Meillä oli yhessä niin kivaa ja oli ihana nähä vielä melkein kaikkia itelle tärkeitä kavereita! Mut tuntuu niin hyvältä tietää että täällä on huippuja ihmisiä, kun tuun takas!

Oon tätä vaihtoa halunnut niin kauan ja tehny paljo tän eteen töitä, niin tuntuu niin epätodelliselta että oon huomenna lähdössä. Hirveen vaikee pukee sanoiksi mitä tuntee, koska tuntee niin paljon ja niin ristiriitasesti. Niinku aiemmissa teksteissä kirjotin, niin välillä sitä vaan miettii että miks teen tän, koska on niin vaikeeta, mut sit taas muistaa et tää on ollu mun unelma, jota oon halunnu ja tän eteen oon tehny töitä! Yrittää ajatella myös, että tää lähtö on vaikeinta, mut se on sit kiva palata taas takas.

Nyt pitäis mennä pakkaamaan loppuun ja laittaa laukut kiinni. Aamuksi kattoa kaikki valmiiksi ja nauttia näistä viimisistä hetkistä mitä vielä saan olla täällä!!
Yhtä aikaa niin surullinen, mutta silti niin onnellinen!

Vilma

Farewell parties

Monet ihanat juhlat ja ikimuistoinen viikko kohta takana! 

Juhlin yhteensä kolmet läksiäiset yhen viikon aikana! Mun lukiokaverit järjesti mulle yllätys läksiäiset, jotka oli niin onnistuneet! Olin toivonu että ois niin kiva nähä vielä kaikki "kouluporukan" tyypit yhessä niin tuo oli kyllä ihana ilta, jota en osannu yhtään oottaa!

Mulle mun kaveri sano että tulee niitten pikkusisarusten kanssa hyvästelemään mut ja niitähän mää oottelin, kunnes pianoa soittaessa mun päähän laitetaan huivi, viiään autoon ja lähtään matkaan. Yritin matkalla arvata et mihin menos, mutta ei oikein teettäny tulosta ku vasta sitte paikan päällä meren haistaessa ja hiekan tunnustaessa. 

Me piettiin yhessä kivaa, palloteltiin, syötiin hyvin, juteltiin ja otettiin kuvia. Jostain syystä mulle oli myös Heseä ostettu, haha.. Tähän oli aikaa käytetty tähän ja huippu ku kaikki porukasta saatu mukaan!! Sain myös erilaisia tyhmiä tehtäviä tehtäviksi, mutta tais osa niistä jäädä tekemättäkin, oops! Oli siis aivan ihana nähä vielä kaikki kerran yhessä ja ku tiesi ettei enää mee näitten samojen tyyppien kans kouluun! Kiitos kaikille järjestäjille, oli ihana ylläri! <3

Sitte toiset läksiäiset tuli kans yllätyksenä! Oltiin sovittu et tehään perjantaina jotain ja saanki viestin että olla valmiina, et tullaan hakeen sut! No mietin siinä et mihin mennään ja yritin kysellä ja mietin et millaset vaatteet mää laitan. Mulle sanottiin et no laita vaikka valkoset ja mietin että mitähän ihmettä, että no en varmasti valkosia sitte just laita, haha. Laitoin sitte puoliurheilulliset mustat ja hyvin pärjäs niillä! Mentiin siis ekaksi keilaamaan ja sen jälkeen hyvin juonitun viestin perusteella nuo oli saanu tietää mulle suositun ruokapaikanki niin päädyttiin sitte Göremeen.

Göremen jälkeen sitte tultiin meille ja eihän ne yllätykset tähän loppunutkaan. Ne oli hankkinu kunnon herkut ja kakut ja kaikki leiponu just mua varten, mikä tuntu ihan uskomattomalta! Miten paljo vaivaa ne oli nähny! Meillä oli aivan huippu ilta ja ei ois millään halunnu lopettaa sitä!!

On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy
missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.

Kun nousee purjet purren ja köydet irroitetaan,
käymme ystävä armas surren, sua jäämme me kaipailemaan.

Ja ellet sä luoksemme tulla vois milloinkaan uudestaan,
niin kuitenkin sydämissämme sua vain aina muistellaan.

Me kanssasi riemuita saimme ja katsella maailmaa.
Monta ihmettä näytit sä meille, jotka nyt meitä lohduttaa saa.

Me tiedämme, että sä lähdet vain, koska muuta et voi.
Ja me toivomme, että nyt sulle pian taas laulu onnesta soi.
– Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu –

 Viimisenä, eli eilen lauantaina oli sitten mun omajärjestämät läksiäiset. Olin kutsunu sinne semmosia ihmisiä ketä halusin nähä vielä, eikä välttämättä ollu ehtiny nuina edellisinä päivinä nähä tai ei ollu osallisena nuissa yllätyksläksiäisissä. Meillä oli kivaa, mutta vähän väsynyttä porukkaa välillä, haha. Ite olin melko väsyny ja välillä tuntu vaan niin haikeelta. Ei mitään erikoista tehty, mutta ei tarvikkaan. Yhessä piettiin kivaa,syötiin ja välillä ulkona leikittiin poliisia ja roistoa.

Sain ihania kortteja ja lahjoja kavereilta ja ootte kyllä aivan uskomattomia! Nähty niin paljon vaivaa! Monia ihania kuvia, kuvakirjoja, kirjeitä (Avaa tämä kun kaikki tuntuu toivottomalta.. jne) ja hyödyllisiä tavaroita jenkkeihin.

Kiitos kaikille, ootte aivan uskomattomia ja teitte tästä viikosta ikimuistoisen!

Vilma

ALLE 2 VIIKKOA

Aivan hullua!! Mulla on enää alle 2 viikkoa lähtöön, 12 päivää!!

Istun just junassa ja oon Helsingistä matkalla Ouluun. Aamulla kävin viisumihaastattelussa ja aivan turhaan jännitin sitä niin paljon. Aamulla mietin että "voinko laittaa tän paidan ku tässä on vetoketju takana et alkaako tää piippaan turvatarkastuksissa" ja en sitte tietenkään sitä laittanu.. Ohjeissa luki et ei saa olla muuta mukana ku puhelin jos pakko, joten heräsin aamulla aikasin ja vein kamat säilytyslokeroon rautatieasemalle ja turhaa sitäki mietin et voiko mulla olla sen lokeron avain mukana ja pankkikortti ja bussikortti tääl takana yms. Se ei ollu todellakaan niin paha mitä mää aattelin, haha.

Olin siellä jo 40min aiemmin mitä mun aika oli (hups!), varalta lähin aiemmin ku aattelin et jos en osaa ja kyllähän mää tuon Stadin näköjään osasinki aika hyvin ja noitten dösien käytön. 

     Ekaks mun siis piti mennä luukulle ja antaa henkilöllisyystodistus ja sit mut kutsuttiin koht sisään turvatarkastuksiin ja siin ei ollu mitään erikoista. Sitte mentiin istuun vaan semmoseen huoneeseen ja siel oli paljo muitaki ihmisiä ketkä haki viisumia, siis jotain aikuisia, ja meän piti ottaa vuoronumero ja oottaa et kutsutaan huoneeseen. Siellä meillä otettiin sormenjäljet ja annettiin semmonen lappu niille. 

     Sitte oli viimisin, haastattelu. Sitä piti oottaa aika kauan et pääsen sinne ja olin tosi väsyny ku olin heränny jo ennen seittemää ja hirvee nälkä. No sit pääsin sinne ja se oli enkuksi, muut puhu viel tähän asti suomee. Se kysy multa muutamia kysymyksiä ja lopuks se sit sano jotaki ja en tajunnu mitä se sano, haha. No sit kysyin että oliko tää tässä et saanko lähtee ja sit sain luvan ja lähin. Tuo ei todellakaan ollu yhtään niin paha mitä luulin!!

Mää oon melkein aivan lähtövalmis, paljoa ei puutu. Rotarytakki ja lentoliput saatu (ja muistelin aiemmin et mun lento kestää 7h Nykiin niin se onki 9h ja sieltä vielä 6h Seattleen, huhhuh!) , pinssit tehty, puhelimen näyttö korjattu(!!) ja laukutki ihan melkein pakattu! Ensviikolla tiistaina mulla on vielä lääkäriaika ja huomenna pitäis saada rotaryviirit mun klubilta mitkä vien sitte sinne USAan.

Laitan myöhemmissä julkasuissa kunnon kuvaa takista

Fiilikset on tosi vaihtelevat ja sekalaiset. Mua ei oikeestaan jännitä ja erittäin innolla ootan et pääsen lähteen, mutta en oota sitä kun viimeistä kertaa halaan kavereita vuoteen. Mun siskon Lauran ja sen miehen Tommin jo hyvästelinki sunnuntai-maanantai välisenä yönä, kun ne lähti häämatkalle kans Jenkkeihin, oli ihan hirveen vaikeeta. Välillä vaan miettii että miks mää oikeesti ees lähen, mut sit taas muistaa et tätä mää oon halunnu ja tän takia tehny niin paljo töitä! Mut kaikin puolin; ootan innolla tulevaa, sitä kaikkea uutta ja Nykin leiriä ihan tosi tosi paljon!!

Vilma